Jaipur

Before leaving to travel again it's good to update on the last trip:

I give you a weekend in Jaipur in images

Train station in Delhi

Ajmeri gate to the walled city 

Buildings are kind of terracotta in the Pink city

Traditional transport still works and you see a lot of them

Jantar Mantar: medieval astrological research center

Unfortunately our guide was not speaking much English and would only talk to Sara

Me and Josephine were enjoying the atmosphere anyways

'Instruments'

View to the city. 

Hanging out on a hill next to the town

Animals were calmly in the company of each other

Walk in the pink city: Cows hanging out in the narrow streets

A corner shrine

The beautiful Amer Fort

Amer Fort Garden 

View from Amer Fort

Jaipur by night

Tauon jälkeen

Paljon on ehtinyt tapahtua sinä aikana kun en ole kirjoitellut blogiin.

Mohandas Karamchi "Mahatma" Gandhin patsas

Olen saanut töihin rutiinia ja tutustunut paremmin työporukkaan. Edelleen pidän siitä mitä teen: Harjoittelijana pääsen mukaan moneen asiaan ja teen yhtälailla töitä kuin muutkin suurlähetystöllä tietysti esimiehiltä saamieni tehtävänantojen rajoissa. Raportteja, mediakatsauksia, vierailujärjestelyjä. Olin perjantaina seminaarissa ja tänään oli ihan hyvä plussa, kun pääsin vierailemaan Intian parlamenttiin. Salin lehtereille astuessamme törmäsimme korviahuumaavaan huutoon, joka tuli puhemiehen pöydän alapuolelle parkkeeranneesta ryhmästä valkotunikaisia miehiä. Seuratessa istuntoa tuntui kuin katsoisi tennisottelua syytösten lentäessä puolelta toiselle ja valkotunikaisten miesten rynnätessä takaisin osoittamaan mieltään.  Kymmenen minuutin jälkeen istunto yhtäkkiä keskeytyi: Puhemies päätti, että keskustelu kävi liian kuumana ja oli paras jättää istunto kesken ja jatkaa seuraavana päivänä.

Harjoittelijoita illallisella

Kaikenlaiset menot ovat myös pitäneet minut kiireisenä. Järjestin (tai koollekutsuin ravintolaan) suurlähetystöjen ja kauppakamarien harjoittelijat network-iltaan pari viikkoa sitten. Toisen kerran oli tarkoitus tavata viime keskiviikkona, harmi vaan että sain sopivasti vuorokauden kestäneen mikälie kuumetaudin (happens in India). Kuulemma oli kuitenkin ollut oikein mukava ilta keskiviikkonakin. Muutenkin vastaanotto tapaamisille on ollut erinomainen; mukana on ollut harjoittelijoita ja muita nuoria n. kymmenestä maasta, toistaiseksi suurin osa pohjoismaista, saksasta ja ranskasta. Muun sosiaalisen elämän lisäksi en enää asu yksin vaan jo kolmatta viikkoa uuden maahantulovirkailija Saran kanssa. Aivan mahtavaa kun voi istua iltaa teen ääressä jutellen kaikenlaista laidasta laitaan tai kokata yhdessä lounassalaatteja. Nyt kun saisi asuntoon vielä vähän huonekaluja, uusi kodin hengetär on jo iskenyt kyntensä sisustussuunnitteluun...

Viime viikonloppu oli ensimmäinen kerta kun matkustin Delhin ulkopuolelle, Jaipuriin. Kaupunki on Pohjois-Intian suuria kaupunkeja ja kartalla katsoen ihan lähellä, mutta sinnekin menee junalla Delhistä minimissään 4 tuntia. Menomatkalla saimme yllättyä kun juna oli niin tasan ajoissa, että hyppäsimme liikkuvaan junaan Josephinen käytyä ostamassa juotavaa. Juna oli muutenkin kuin suomalaiset junat sillä erotuksella, että  kuulutuksia ei ollut ja tarjoilukärryn sijaan sai tilata intialaista illallista tai ostaa makeaa, maitopohjaista chai-teetä. Takaisintullessa sunnuntaina sitten odottelimme hämmennyksensekaisin tuntein, kun puolentoista tunnin jälkeen vihdoin juna tuli raiteelle. No, tämä ei ollutkaan se Delhiin menevä; se tuli vasta 2,5 tuntia alkuperäisen lähtöajan jälkeen. Laiturin ohi lipui vaunu vaunun perään, niin täynnä, että katolla saakka oli runsaasti ihmisiä. Ei ollutkaan yllätys, että lippujamme ei viiden tunnin matkan aikana tarkastettu.

Nyt sää on alkamassa lämpeämään nopeasti. Hyvä puoli on, että nyt uskaltaa jo mennä altaaseen uimaan, mutta liikenteessä ja toimistossakin alkaa huomata, miten kuumuus tulee vaikuttamaan päivittäiseen elämään. Paljon tekemistä tälle viikolle ja seuraava reissu jo mielessä.

Ostoksilla

Aluksi uudessa kaupungissa on paljon ostettavaa eikä todellakaan tiedä mistä kaikkea lähtisi etsimään.

Olen useamman muuttokerran aikana huomannut, että ensimmäisten viikkojen aikana paras taktiikka onkin tarkkailla hintatasoa mutta samalla, jos jotain oleellista vielä puuttuu, ostaa se saman tien, vaikka luultavasti saisit sen halvemmalla jostain muualta. Ongelma vain on, ettei aluksi ole tätä aikaa hakea tavaroita muualta. Joten kun näkee jotain, mitä tarvitsee, kannattaa tarttua tilaisuuteen.

Shoppailu Vasant Kunjissa on 

kuin Suomessa olisi: 

Kaupoissa löytyy niin Zara kuin Vero Moda 

ja hinnat ovat aivan samalla tasolla. 

Ylhäällä näkyy yksi ostoskeskuksen kolmesta osasta. 

Tämän lisäksi on vielä luksusliikkeiden rakennus.

Mutta tämä ei suinkaan ole se paikka, missä normaalit intialaiset ostavat. Yhtenä iltana indonesialaiset ystäväni johdattivat minut Sarojini Nagar -markkinoille. Alue oli täynnä pystytettyjä kojuja ja vastaan tuli myyjiä tarjoten milloin mitäkin. "Sano niille vaan 'neihii', se tarkoittaa ei". Jos haluaa sanoa 'ei kiitos', mitä pitää sanoa? "Ei niin sanota Intiassa, pelkkä ei on hyvä". Eräs mies kuljetti pyykärryillä kukkakaaleja ja törmäsi vahingossa tien keskellä olevaan pöytään täynnä metallisia minifiguureja.

Kävelimme ostamaan muovirasioita, minulla kun ei kotona ollut niitä yhtään. Katselin settejä taustalla, kysyin mitä mieltä indonesialaiset olivat sinisestä purkkisetistä. "Ei ne ole hyvälaatuisia. Ota tästä edestä, näissä on kiinteä hintakin. Niistä saat ainakin hyvän hinnan." Kaivoin jo rahoja esiin, kun tajusin, että kaverini kysyi vielä hintaa. Myyjä tarjosi 190 rupiaa, hintalappujen mukaisesti. "150 rupiaa on ok?", kaverini kysyi. Myyjä laski hintaa 180 rupiaan. "Eiei, 150 rupiaa", ystäväni sanoi indonesialaisella tottumuksella ja päättäväisyydellä. Myyjä nyökkäsi kyllästyneenä ja ystäväni suupieleen syntyi voitonriemuinen hymy.

Sama ote hintaneuvotteluun jatkui niin minitaulujen kuin erityisesti sateenvarjon kohdalla. Sateenvarjomyyjä sanoi ystävilleni hindiksi, että myisi kyllä 100 rupialla, mutta kun ostaja ei ole he vaan minä. Kävelimme pois mielenosoituksellisin elkein ja lopulta myyjä taipui antamaan saman hinnan minullekin. Vain kiinteähintaisten vaatteiden kohdalla ei ollut varaa tinkiä.

 Kiinteähintaisia kurtia puolellatoista eurolla.
Toisin kuin normaalista markkinatavarasta, näiden hinnasta ei voi enää tinkiä.

Tällä viikolla pääsin jälleen toisenlaiseen ostosmaailmaan. Menimme ystäväni kanssa Delhin vanhaan kaupunkiin ja jäimme metrosta pois Chawri Bazaarilla. Noustessamme maan pinnalle meitä odotti kaaos: Pyörärikshat virtasivat täysinäisiä katuja pitkin, huutaen meitä siirtymään pois tieltä kun kömpelösti koitamme luovia kaaoksesta selville vesille. Aloimme kävellä basaarikatuja pitkin huomataksemme, että yksi katu oli omistettu kylpyhuonetarvikkeille, toinen paperituotteille, kolmannelta löytyivät kaikki ihanat kankaat ja häissä pidettävät koristeelliset sarit.

Ruotsalainen Josephine paperitavarakaupassa.