Tauon jälkeen

Paljon on ehtinyt tapahtua sinä aikana kun en ole kirjoitellut blogiin.

Mohandas Karamchi "Mahatma" Gandhin patsas

Olen saanut töihin rutiinia ja tutustunut paremmin työporukkaan. Edelleen pidän siitä mitä teen: Harjoittelijana pääsen mukaan moneen asiaan ja teen yhtälailla töitä kuin muutkin suurlähetystöllä tietysti esimiehiltä saamieni tehtävänantojen rajoissa. Raportteja, mediakatsauksia, vierailujärjestelyjä. Olin perjantaina seminaarissa ja tänään oli ihan hyvä plussa, kun pääsin vierailemaan Intian parlamenttiin. Salin lehtereille astuessamme törmäsimme korviahuumaavaan huutoon, joka tuli puhemiehen pöydän alapuolelle parkkeeranneesta ryhmästä valkotunikaisia miehiä. Seuratessa istuntoa tuntui kuin katsoisi tennisottelua syytösten lentäessä puolelta toiselle ja valkotunikaisten miesten rynnätessä takaisin osoittamaan mieltään.  Kymmenen minuutin jälkeen istunto yhtäkkiä keskeytyi: Puhemies päätti, että keskustelu kävi liian kuumana ja oli paras jättää istunto kesken ja jatkaa seuraavana päivänä.

Harjoittelijoita illallisella

Kaikenlaiset menot ovat myös pitäneet minut kiireisenä. Järjestin (tai koollekutsuin ravintolaan) suurlähetystöjen ja kauppakamarien harjoittelijat network-iltaan pari viikkoa sitten. Toisen kerran oli tarkoitus tavata viime keskiviikkona, harmi vaan että sain sopivasti vuorokauden kestäneen mikälie kuumetaudin (happens in India). Kuulemma oli kuitenkin ollut oikein mukava ilta keskiviikkonakin. Muutenkin vastaanotto tapaamisille on ollut erinomainen; mukana on ollut harjoittelijoita ja muita nuoria n. kymmenestä maasta, toistaiseksi suurin osa pohjoismaista, saksasta ja ranskasta. Muun sosiaalisen elämän lisäksi en enää asu yksin vaan jo kolmatta viikkoa uuden maahantulovirkailija Saran kanssa. Aivan mahtavaa kun voi istua iltaa teen ääressä jutellen kaikenlaista laidasta laitaan tai kokata yhdessä lounassalaatteja. Nyt kun saisi asuntoon vielä vähän huonekaluja, uusi kodin hengetär on jo iskenyt kyntensä sisustussuunnitteluun...

Viime viikonloppu oli ensimmäinen kerta kun matkustin Delhin ulkopuolelle, Jaipuriin. Kaupunki on Pohjois-Intian suuria kaupunkeja ja kartalla katsoen ihan lähellä, mutta sinnekin menee junalla Delhistä minimissään 4 tuntia. Menomatkalla saimme yllättyä kun juna oli niin tasan ajoissa, että hyppäsimme liikkuvaan junaan Josephinen käytyä ostamassa juotavaa. Juna oli muutenkin kuin suomalaiset junat sillä erotuksella, että  kuulutuksia ei ollut ja tarjoilukärryn sijaan sai tilata intialaista illallista tai ostaa makeaa, maitopohjaista chai-teetä. Takaisintullessa sunnuntaina sitten odottelimme hämmennyksensekaisin tuntein, kun puolentoista tunnin jälkeen vihdoin juna tuli raiteelle. No, tämä ei ollutkaan se Delhiin menevä; se tuli vasta 2,5 tuntia alkuperäisen lähtöajan jälkeen. Laiturin ohi lipui vaunu vaunun perään, niin täynnä, että katolla saakka oli runsaasti ihmisiä. Ei ollutkaan yllätys, että lippujamme ei viiden tunnin matkan aikana tarkastettu.

Nyt sää on alkamassa lämpeämään nopeasti. Hyvä puoli on, että nyt uskaltaa jo mennä altaaseen uimaan, mutta liikenteessä ja toimistossakin alkaa huomata, miten kuumuus tulee vaikuttamaan päivittäiseen elämään. Paljon tekemistä tälle viikolle ja seuraava reissu jo mielessä.